Kirjoituksiani

Arvoisa puheenjohtaja,

Henkilöstökertomuksessa huomioni kiinnitti pieni, mutta tärkeä yksityiskohta, jonka koen esiin nostamisen arvoiseksi. 

Vuoden 2025 aikana on toteutettu hanke, jolla on pyritty parantamaan psykologien saatavuutta ja siinä myös hienosti onnistuttu. Osana hanketta on kehitetty myös psykologian opiskelijoiden harjoittelujen koordinointia ja tunnistettu, että harjoitteluilla on suuri merkitys opiskelijoiden kiinnittymisessä työyhteisöön niin, että valmistuttuaan he voisivat jatkaa pätevinä ammattilaisina. Vaikka varsinainen pula psykologeista on hellittänyt, kyseessä ei edelleenkään ole ammattiryhmä, josta olisi ylitarjontaa.

Viime aikoina psykologian opiskelijoiden vaikeus saada harjoittelupaikkaa ja siten opintojen viivästyminen on noussut valtakunnan median otsikoihin asti. Meillä on tulevaisuudessa suuri ongelma pätevän työvoiman löytämisessä, jos opiskelijat eivät saa harjoitteluja suoritettua ja siten voi valmistua. Viime vuonna Pohjois-Savon hyvinvointialueelle haki harjoitteluun 44 psykologian opiskelijaa ja heistä vain 10 eli 23 % sai paikan. Vuosittain valtakunnallisesti 300–350 psykologian opiskelijaa etsii harjoittelupaikkaa. Mielestäni yliopistollisen hyvinvointialueen tulisi kantaa tästä potista hieman suurempi kuin vain 10 harjoittelupaikan suuruinen osuus. Vaikka harjoittelijat tarvitsevat ohjausta ja heille maksetaan myös pientä palkkaa, kyseessä ei ole vain taakka, vaan investointi. Jos meillä suoritetaan harjoittelu, meille myös todennäköisemmin tullaan töihin. Psykologian opiskelijat suorittavat harjoittelunsa aivan opintojen päätteeksi, jolloin he ovat aito resurssi ja kykenevät myös itsenäiseen työskentelyyn.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja,

päätösesityksessä esitetään, että huumeidenkäyttäjien terveysneuvonta ja neulanvaihtopalvelut järjestetään Iisalmen, Kuopion ja Varkauden päihdepsykiatrian poliklinikoiden kautta. Valtuustoryhmämme tekee esityksen, jossa teksti muutetaan seuraavan muotoon: Pohjois-Savon hyvinvointialue järjestää kattavat terveysneuvonta- ja neulanvaihtopalvelut ottaen huomioon suonensisäisiä huumeita käyttävien ihmisten elinpiirin etenkin Kuopiossa, mutta myös muissa taajamissa sekä maaseudulla sen varmistamiseksi, että käyttäjät tosiasiallisesti tavoitetaan. 

Neulanvaihdon ja terveysneuvonnan saavutettavuus vähentää sekä haittoja että inhimillistä kärsimystä. Tutkimusten mukaan huumeidenkäyttäjille suunnatut palvelut tulee järjestää siellä, missä käyttäjät muutenkin oleskelevat, ja niihin hakeutumisen kynnyksen on oltava erittäin matala. Kuopiossa huumeita käytetään eniten keskustassa, lisäksi toki lähiöissä. KYSin ympäristössä käyttäjät eivät vietä aikaansa. Huumeita käytetään myös pienemmillä paikkakunnilla, ja tällä hetkellä niissä asuvat käyttäjät ovat täysin palveluiden ulottumattomissa.

Palveluiden järjestämistä tulee katsoa myös talouden näkökulmasta. Ennaltaehkäisy on pitkällä tähtäimellä halvempaa kuin infektioiden hoito. Esimerkiksi C-hepatiitin 12 viikon hoidon hinta on useita kymmeniätuhansia euroja. Koko Pohjois-Savon suonensisäisiä huumeita käyttäville asukkaille saavutettava neulanvaihto ja terveysneuvonta maksaa itsensä monin kerroin takaisin.

Tehokkaasti toimiva neulanvaihto hyödyttää myös muita alueen asukkaita kuin käyttäjiä. Likaiset, maahan jätetyt neulat, ovat kasvava ongelma. Erityisesti lapset voivat altistua pistovahingoille ja veriteitse tarttuville taudeille, koska he eivät osaa varoa neuloja ja liikkuvat leikkien lomassa lähellä maanpintaa. 

Vaikka Päihdepalvelusäätiön sopimus päättyy, voidaan heiltä omaksua toimivat käytännöt neulanvaihdon ja terveysneuvonnan järjestämiseen erityisesti kaupunkialueella. Pienemmissä taajamissa palvelut voidaan järjestää esimerkiksi liikkuvana palveluna. Hyvänä esimerkkinä Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella on käytössä liikkuva terveysneuvonta- ja neulanvaihtopalvelu ”Neppi” huumeiden käyttäjille. Nepin auto kiertää alueen kunnissa ja palvelu on tavoitettavissa virallisempien yhteydenottokanavien lisäksi myös Whatsappilla. Kokemukset Nepistä ovat olleet positiivisia.

Toivon arvon valtuustokollegoilta kannatusta vastuulliselle päihdepolitiikalle. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja,

HYTE-suunnitelmaa on ilo lukea näin ravitsemustietelijän silmin. Olen tyytyväinen, että muun muassa ruokakasvatuksen merkitys tunnistetaan. 

Nuorten kasvava energiajuomien käyttö on haaste valtakunnallisesti. Kouluterveyskyselyn tulosten perusteella 8.- ja 9.-luokkalaisten keskuudessa tilanne on Pohjois-Savon hyvinvointialueella huonompi kuin Suomessa keskimäärin, sillä jopa 12 % yläkouluikäisistä nuorista juo energiajuomia lähes päivittäin. 

Tämä haaste on nostettu esiin uudessa hyvinvointisuunnitelmassa. Toimenpiteeksi ehdotetaan suun terveyden palveluiden tuottamia infovideoita nuorille ja heidän vanhemmilleen suun terveyden itsehoidon tueksi. Videot ovat hyvä alku, mutta olen epäileväinen sen suhteen, riittääkö valistus aikaansaamaan käyttäytymisen muutosta. Terveystietelijänä myös näen, että energiajuomien keskeisin haitta on aivan liian suuret määrät kofeiinia vielä kasvavan nuoren keholle. Toivottavasti videoissa huomioidaan muitakin näkökulmia kuin vain suunterveys.

Yhteistyö on keskeinen läpileikkaava teema hyvinvointisuunnitelmassa. Voisiko energiajuoma-asiassakin jatkossa harkita laajempaa yhteistyötä, jotta asiaan voidaan puuttua sen vaatimalla vakavuudella? THL on antanut suosituksen, että energiajuomia ei myytäisi alle 15-vuotiaille nuorille. Voisiko Pohjois-Savon hyvinvointialue pyrkiä jalkauttamaan tätä suositusta kentälle alueen ruokakauppaketjuille? Tai voitaisiinko kuntien kanssa sopia yhteisistä linjauksista, kuinka nuorten energiajuomien kulutukseen suhtaudutaan oppilaitoksissa ja harrastuspaikoilla?

Pitkällä tähtäimellä toivon, että Suomi seuraa Norjan tietä ja energiajuomien myynti nuorille tultaisiin lailla kieltämään. Niin kauan kuin laki ei sitä kiellä, meidän tulee alueella tehdä töitä asian eteen ja suojella nuorten terveyttä.

Kiitos!

Arvoisa puheenjohtaja, 

tein strategiaan lisäysesityksen, jossa esitän, että kohtaan ”Strategian arviointi, seuranta ja toimeenpano” lisätään maininta vastuullisuusohjelmasta. Tällä hetkellä strategisten suunnitelmien ja ohjelmien listassa vastuullisuusohjelmaa ei mainita nimeltä, vaikka valtuustoryhmämme ymmärryksen mukaan sellainen on suunnitteilla. Mielestäni vastuullisuusohjelman mainitseminen nimeltä on perusteltua, koska vastuullisuus on nostettu strategiassa yhdeksi arvoksi luottamushenkilöille, asukkaille ja henkilöstölle teetettyjen kyselyjen perusteella. Arvo on vahva sana ja arvojen merkitys laimenee, jos ne jäävät pelkiksi sanoiksi ilman konkretiaa. Hyvinvointialueen strategia on myös keskeinen viestinnällinen asiakirja, joten meidän tulee tehdä näkyväksi, että todella toimimme arvojemme mukaisesti. 

Vastuullisuusohjelman valmistelua ei onneksi tarvitse aloittaa tyhjästä. Monet muut hyvinvointialueet ovat jo meitä edellä, joten voimme ottaa mallia esimerkiksi Varhan kestävän kehityksen ohjelmasta, HUSin ilmastotiekartasta, Vakehyvän ilmasto-ohjelmasta ja Päijät-Hämeen hyvinvointialueen ympäristöohjelmasta. Tässä tänään käsiteltävässä esityksessäni ajan vain vastuullisuusohjelman kirjaamista strategiaan, mutta toivon, että myöhemmin me valtuutetut voisimme olla osallisina päättämässä vastuullisuusohjelman sisällöistä. Vastuullisuusohjelman tulisi sisältää konkreettisia tavoitteita, toimenpiteitä ja mittareita ennen kaikkea ekologisen kestävyyden edistämiseksi. 

Kiitos!

Alkoholin kotiinkuljetus on ongelmallista sekä kuljettajalle että asiakkaalle

Savon Sanomien verkkosivuilla julkaistiin (13.6.) Uutissuomalaisen kooste suunnitteilla olevista lakimuutoksista, joilla alkoholin myyntiä halutaan vapauttaa. Olen erityisen huolissani alkoholin kotiinkuljetuksen mahdollisesta sallimisesta.

Lakiehdotuksen mukaan alkoholia ei saisi luovuttaa alaikäiselle, selvästi päihtyneelle tai häiritsevästi käyttäytyvälle henkilölle. Nämä ovat jo nykyisin esteitä myynnille kaupassa. Kotiinkuljetuksessa tilanne on kuitenkin aivan toinen: alkoholia kuljettava lähetti on huomattavasti turvattomammassa asemassa kieltäytyessään luovutuksesta kuin kaupan kassahenkilö. Kaupassa on yleensä muita työntekijöitä, asiakkaita ja tarvittaessa vartija. Lähetti taas voi pahimmillaan kohdata yksin joukon päihtyneitä ja aggressiivisesti käyttäytyviä henkilöitä.

Väestötasolla alkoholinkäyttö on laskussa, mikä on myönteistä. Olisi toivottavaa, että kohtuukäyttö tapahtuisi iloisissa merkeissä kesäterasseilla tai ravintolaillallisilla. Tutkimusnäyttö osoittaa, että ongelmajuominen tapahtuu useimmiten kotona. Kotioloista puuttuu sosiaalinen kontrolli, ja ongelmaa on helpompi piilottaa muilta. En pidä kannatettavana lakimuutosta, joka helpottaisi alkoholiongelmaisten päihteen saatavuutta entisestään.

On hyvä, että alkoholin hankkimisessa on hieman kitkaa, eikä ostopäätöstä voi tehdä ”liian helposti” yhdellä klikkauksella. Ihmisiltä ei tule viedä valinnanvapautta, mutta elinympäristöä tulee muokata niin, että hyvät valinnat ovat mahdollisimman vaivattomia ja haitallisia valintoja joutuu tietoisesti harkitsemaan ja näkemään niiden eteen hieman vaivaa.

Taru Lindholm  

Terveystieteiden maisteri, Vihreiden eduskuntavaaliehdokas, aluevaltuutettu

Hyvä Pride-väki.

Haluan puhua tänään pienistä asioista. Pienistä, toistuvista asioista, jotka liian monta kertaa toistuessaan muuttuvat suureksi taakaksi. Haluan puhua vähemmistöstressistä: siitä, kun joutuu jatkuvasti korjaamaan muiden virheellisiä oletuksia itsestään ja selittämään olemassaoloaan.

Kun olin teini-ikäinen, tutustuin opintojen kautta uuteen tyttöön. Keskustellessamme kävi ilmi, että hänellä on uusi seurustelukumppani. Sanoin innoissani: ”kerro lisää sun poikaystävästä”. Kiusallisen hiljaisuuden jälkeen hän korjasi, että hänen seurustelukumppaninsa on myös tyttö. Nolostuneena korjasin: ”no kerro lisää sun tyttöystävästä”. 

Minulle tilanne oli yksittäinen, kiusallinen sosiaalinen kömmähdys. Sellaisia sattuu joskus itse kullekin ja niistä pääsee yli. Meistä tuli kavereita ja en vaivannut asialla päätäni sen enempää.

Vasta myöhemmin olen tajunnut, että hänelle ja muille sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin kuuluville tilanteet ovat toistuvia. Ei haittaa korjata virheellistä oletusta kerran, mutta kun sen joutuu tehdä kuukausittain, viikoittain tai päivittäin, tulee asiasta taakka, joka voi vaikuttaa haluun tutustua uusiin ihmisiin, olla sosiaalisissa tilanteissa ja kertoa muille avoimesti omasta elämästään. 

Mitä asialle voidaan tehdä, kun kyse on lipsahduksista, joiden taustalla ei ole pahaa tarkoitusta? Vähemmistöt kohtaavat toki paljon myös suoranaista vihaa, mutta nyt en puhu siitä, vaan inhimillisistä virheistä. 

Ensimmäinen askel on tiedostaminen ja asiasta ääneen puhuminen. Tein virheen, sanoin tyhmästi, aion jatkossa toimia toisin. Anteeksi. 

Toinen askel on inklusiivisen kielenkäytön opettelu. Yhä enenevissä määrin ilokseni huomaan etenkin nuoremman sukupolven puhuvan seurustelukumppaneistaan puolisoina tai kumppaneina silloinkin, kun he eivät kuulu vähemmistöön. Sanoissa tyttö- tai poikaystävä ei ole mitään väärää tai pahaa, mutta on tärkeää, että sukupuolineutraalit nimikkeet normalisoituvat, jotta niitä voidaan luontevasti käyttää silloin, kun sukupuolittamiselle ei ole tarvetta, ei tiedä toisen sukupuolta tai henkilö ei identifioidu binäärisesti. 

Kolmas askel ja ehkä kaikista tärkein on kuunnella vähemmistöön kuuluvien kokemuksia. En todennäköisesti itsekään olisi koskaan pohtinut omaa möläytystäni ja koko ilmiötä tarkemmin, jos en olisi myöhemmin lukenut mediasta vähemmistöstressistä. Tänäkin kesänä törmäsin somekeskusteluun miesparin kohtaamista oletuksista hotellin respassa. Aidot ihmisten äänet herättävät empatiaa ja auttavat ymmärtämään, että kyse on tärkeästä asiasta, eikä vain harmittomasta, yksittäisestä lipsahduksesta.

Kiitos.